Karhut muistelevat vanhoja kalajuttujaan. Ovatkohan he saaneet noin suuria kaloja ...

 

     

Aamukummitus Sanelma: Öljyn hinta lähtee pysyvään nousuun ... Poliisin oikeus rikosten tekemiseen epäilyttää … Fidelin parta sen kun pitenee... Halonen: Ympäristöasiat … Huumerikoksia … Uusi tekijänoikeuslaki poikkeuksellisen huono … plaa-plaa-plaa plaa plaap-plaap … 

 

     

Suikka: ?!!

Lieri: ?

Suikka: !!

Lieri:  J

Suikka: :D

 

 

        

        Keväällä luontoäiti oli kylvänyt S24/Kirjailijan alut kasvimaalle koko pussillisen kirjailijansiemeniä.

    - Sadonkorjaaja taitaa olla joku harvinaisempi pöllö,  Hestia hämmästeli tieltä katsellessaan. Hänen silmälasinsa olivat nimittäin jääneet kotiin, eikä hän nähnyt suurempia kokonaisuuksia.

 

Kuvassa on tarinan kivi. Se on on noin metrin korkuinen ja puolitoista metriä leveä.

 

Tämä tapahtui 19.08.2004 ja asuin asuin silloin vielä omakotitalossa toisella paikkakunnalla.

 En ollut juurikaan kiinnittänyt huomiota mäessä olevaan suureen kiveen, vaikka se oli ollut nähtävänä aina kun istuin keittiön pöydän ääressä. Ainakaan se ei ollut pelottanut minua, sillä noita vierähtämäisillään olevan näköisiä kiviä näkee useinkin teitten varsilla.

 

Sitten luin eräästä parapsykologiaa koskevasta tutkimuksesta, jossa koehenkilö oli hypnoosissa ilmoittanut eläneensä 1500-luvulla eräänä nimeltä mainitsemanaan henkilönä. Hän oli kertonut kaivaneensa maata kiven alta, kun kivi oli vierähtänyt hänen päälleen ja peittänyt hänet. Tutkijat olivat kirkonkirjoista todenneet, että sen niminen henkilö oli elänyt 1500-luvulla ja kadonnut jäljettömiin.
 

Vaikka en usko kaikkiin huuhaa-juttuihin, jollaisina olen pitänyt useimpia parapsykologisia juttuja, tuon kirjoituksen luettuani 19.8.2004 illalla tunsin outoa pelkoa jo nukkumaan mennessäni. Yöllä näin seuraavan painajaisunen:

Olin suuren lapsijoukon kanssa kotonani kun huomasin kasvot ulko-oven ikkunassa aivan lähellä lasia. Kiihkeästä ilmeestä näkyi, että ovi, vaikka se olikin lukossa, oli liian heppoinen pidättelemään häntä kun hän näytti olevan sisälle tulossa.
  Olin kauhusta lamaantunut ja menetin näkökykyni. Itse asiassa sokeus oli ainoa pakopaikka, joka oli mahdollinen lamaantuneena ollessani. Hetken kuluttua näkökykyni palautui ja oli pakottava tarve nähdäkin, sillä pelkäsin hänen rikkovan tai irrottavan ovilasin.
  Olin edelleen jäykkä ja kyvytön liikkumaan. Tunsin olevani kuin kuin maahan lyöty tappi, ajatukseni olivat vähäisiä ja sekavia. Yritin ajatella omaa historiaani, mutta en kyennyt siihen.

Seuraava havaintoni oli se kun hän oli saanut oven auki ja käveli kevyesti sisälle. Hän vilkaisi nopeasti eteisen avoimista ovista kuin tarkistaakseen, ettei huoneistossa ollut minun lisäkseni muita aikuisia.
Seisoin keskellä huoneistoa olleessa eteistilassa jähmettyneenä kykenemättä liikahtamaan, sillä mikään minussa ei toiminut. Minulla ei ollut käsitystä siitä mitä hän seuraavaksi tekisi, mutta tiesin, että tämä mies oli paha. 

 

Kauhu jatkui niin että minusta tuli ulkopuolisen voiman vastaanottolaite, jolloin aikaisemmat kokemukset alkoivat vilistä kuin nauhalta. Tahdosta riippumatta ja minkään estämättä näin historiallisia asioita ja tapahtumia esivanhempieni ajoilta saakka ja vieläkin vanhempia. Olin kokonaisvaltaisesti tämän ulkopuolisen voiman kanavana, eikä sillä, mitä ajankohtaisesti näin, tunsin, tai ajattelin, ollut enää mitään vaikutusta itse tapahtumakuvanauhaan.

  Tuon tapahtuessa tajusin selvästi tunkeilijan voivan tehdä aivan mitä tahansa. Hän vähät välitti lasten läsnäolosta ja tiesin hänen pystyvän manipuloimaan heitä jälkeenpäinkin heidän kuolemanpelostaan johtuviin harhoihin asti.

Vain aikuiset ihmiset voivat estää sen, mitä seuraavaksi tapahtuisi, ajattelin.

 

-

 

20082004

Kun aamu valkeni, heitin nihkeän yöpaitani pyykkikoriin ja suihkussa käytyäni menin hetkeksi pitkälleen miettimään untani. Toivoin ymmärtäväni, mutta en ymmärtänyt, enkä jaksanut pakottautua ajattelemaan. Ikkunasta näin valkoisten pilvien nousevan puiden latvojen takaa ja lipuvan taivaan korkeimmalle kohdalle.

 

Ehkä rentouduin kiinnitettyäni huomioni muualle. Ainakin tajusin, että kaikki minkä soisin unessani olleen olevan vain unta, ei ole pelkästään sitä. Nuo kauhun tunteet ovat alun perin parikymppisenä kokemiani. 

Ehkä unien haltija valitsi ne toipumisen välineiksi ja jouduin siitä syystä kokemaan niitä uudestaan nunessani. Minullahan on takanani kymmenen vuoden perhehelvetti.

 

Unessa näkemäni ja kokemani esivanhempieni ja vieläkin vanhemmat historialliset tapahtumat olivat itsestäänselvyyksiä unen silmille ja logiikalle, mutta joihin sormet ja näppäimet eivät pysty. Kirjoitan sen verran unentulkintaa, minkä luulen ymmärtäväni.

 

Jatkuu elämäntarinassani, jota opettelen kirjoittamaan...