Uni: "Oli kesä. Olin lapsuuteni maisemissa ja menossa suuntaan, joka vie rantaan ja suolle. En havainnut peltoaitausta ja saatoin vapaasti poiketa metsästä pellolle.
Tutkin tarkasti riihen ikkunan puoleisella pellolla kasvavaa tiheää kasvillisuutta, joka oli kuin liljaa. Koetin sormillani paksunnosta, ja päättelin sen olevan alullaan oleva kukkanuppu. Kuvittelin miltä liljapelto näyttäisi kukkivana.
Palattuani riihen taakse polulle, kumarruin solmimaan kengännauhojani. Silloin kuulin riihestä äänen kuin syvähengityksen ja se vangitsi koko huomioni.
En aluksi uskonut kummituksiin, ja pidättelin omaa hengitystäni kokeillakseni, kuuluisiko vielä sitten hengitystä.
Se kuului!
En lähtenyt karkuun. Seisoin ja ihmettelin siinä katse naulittuna riihen metsänpuoleiseen takaseinään.
Kommentit